Vesakkovillikoiden tarina saukosta

SAUKON TARINA



Eräänä päivänä saukko aamu uinnillaan kuuli outoja ääniä metsästä.. naurua, tömistyksiä, ja muita ihmeellisiä ääniä. Saukko ui lähemmäs tutkimaan, mistä äänet kuuluivat.

Hetken haisteltuaan ilmaa, ja kuunnellessaan kuinka äänet kovenivat, huomasi hän metsässä lasten leikin. Saukko keräsi rohkeutensa ja hiljaa hiipi piilostaan lasten luokse. He olivat käyneet istumaan isolle kalliolle ja kaivelivat jotain selässä olevista pusseistaan.
Saukon huomattuaan esittelivät itsensä vesakkovillikoiksi, ja jatkoivat eväiden mussuttamista. Villikoihin kuuluu kuulemma 22 lasta ja neljä aikuista. Vesakkovillikot kutsuivat Saukon mukaansa päiväkotiin missä villikot asuvat päivisin.. siellä kuulemma leikitään paljon, Saukot ja metsän eläimet kun ovat leikkisiä eläimiä ja tykkäävät paljon leikkiä. Saukko kertoi lapsille viime talvesta kun metsän eläimet laskivat mäkeä lumipenkalta joen jäälle, se oli hurjan hauskaa.



Vesakkovilliikoissa askarrellaan, jumppaillaan, lauleskellaan ja käydään paljon erilaisilla retkillä, ja uudella junalla pääsee helposti vaikka kirjastoon. Eihän saukko tiennyt mikä kirjasto tai juna oli, mutta saukko muori oli kyllä kertonut iltaisin tarinoita suuresta kaupungista.

Niin saukko lähti tallustamaan kohti vesakkovillikoiden päiväkotia. Kävellessä saukko mietti tätä uutta maailmaa ja minkälaisiin jännittäviin seikkailuihin pääsisikään villikoiden kanssa....
ja niin meille muutti elokuussa Saukko jolle lapset keksivät nimen Luca Papana saukko.

Suoseikkailijoiden ja Pöllövaarin vesitarinoita

Luku, jossa Suoseikkailijat löytävät Rastijoen
Eräänä kauniina syyspäivänä Leinelän päiväkodissa Suoseikkailijoiden lapset saivat Pöllövaarilta agenttitehtävän. Pöllövaari oli lapsille jo entuudestaan tuttu ja oli aiemmin kertonut, että hän kouluttaisi vuoden aikana Suoseikkailijoiden lapsista Kummakallion agentteja. Kummakallio oli paikka lähimetsässä, jossa lapset olivat tottuneet ulkoilemaan ja leikkimään. Salaperäisten vihjeiden avulla lapset ratkaisivat tämän päivän agenttitehtävän. Ratkaisu oli VESI. Arvoituksen ratkaisemisen jälkeen lapset pääsivät agenttipajaan askartelemaan kaarnaveneitä. Kaarnasta ja puunpalasista sekä oksista syntyi hienoja aluksia käpypurjein.

Kun seuraava aamukoitti, yhtä kauniina kuin edellinenkin, lähti koko Suoseikkailijoiden ryhmä iloisena, kaarnaveneitä kantaen kohti lähimetsää. Tällä kertaa ei lähdettykään Kummakalliolle, vaan tarkoituksena oli löytää vettä. Pian osa lapsista keksikin, että lähellä todellakin virtaisi pieni puro tai joki. Ja sinne, läpi salaperräisen keijukaismetsän, yhdessä suunnistimme. Matkalla lapset näkivät suuren muurahaiskeon. Miten upean pilvenpiirtäjän pienet muurahaiset olivatkaan saaneet aikaan. Siinä riitti ihmettelemistä.

Lopulta saavuttiin joen varteen. Samassa yksi lapsista keksi, että Pöllövaari oli merkinnyt paikan isolla rastilla. Rasti muodostui kahdesta joen päällä risteävästä puunrungosta. Näin ollen lapset nimesivät paikan Rastijoeksi.

Tämän jälkeen oli aika pinkaista rantaan kaarnaveneitä uittamaan. Pian huomattiin, että pitkät kepit olivat tarpeen ja liukkailla kivillä taiteilu vaati keskittymistä ja tasapainoa. Välillä kivet olivat tosin aivan liian liukkaita, silloin kuului huuto: "Vettä kengässä!". Vettä kengässä olikin päiväkodista tuttu leikki ja tapahtumat naurattivat kaikkia.

Mukavan vesileikin keskeytti kuitenkin yllättäen Pöllövaarin puhelu. Pöllövaari ei ollut flunssan takia päässyt mukaan jokiretkelle. Puhelimitse Pöllövaari ohjeisti lapsia seuraavaa agenttitehtävää varten. Jokivettä täytyisi kerätä mukaan päiväkodille tulevia vedentutkimuksia varten.

Takaisin päiväkodille lähdettiin saappaat litisten. Matka keijukaismetsän halki oli yhtä salaperäinen kuin aiemminkin. Lapset huomasivat pudenrunkojen muostavan kirjaimiakin. Ihmeellistä, eikö totta. Seuraavat viikot täyttyivät kiinnostavista vedentutkimustehtävistä eri aisteja hyödyntäen. Vettä mitattiin ja verrattiin hanaveteen. Myös erilaisia kellumiskokeita päästiin tekemään.


Suoseikkailjoiden vesiseikkailu oli nyt alkanut. Tulevan syksyn ja talven aikana Suoseikkailijat tulisivat tekemään monta mukavaa retkeä Rastijoelle. Jokea kuvattaisiin, vuodenaikojen muutoksia seurattaisiin ja vedenlämpötilaa ja syvyyttä tutkittaisiin sekä vertailtaisiin. Vedenmaailmaa rakennettaisiin askarrelleen myös päiväkodille.

Kaarnapuuhiset ja veden vuosi 2015-2016

Kaarnapuuhiset ja veden vuosi 2015-2016 Rips, raps, ropisee sade ikkunaan kopisee. On syksyn aika, ja veden taika. Nyt vesi sukeltaa sisään ja täyttää huoneet sinisellä sävyllään. Kaarnapuuhiset sitä ihastelee, ja veden taikuutta kummastelee. Kuka mahtaa asua siellä, eihän laiva voi kellua tiellä?! On siellä kaloja ja muita, salaperäisiä kokeiluita. On onkia ja mustekaloja, tämä on vasta alkua. Pian talvi saapuu Leinelään ja vesi muuttaa ilmettään. Vaan mitä tapahtuukaan? Sitä innolla odotetaan. On värien kirjossa jo oranssia ja joulun punaista kaikkea ihanaa ja kaunista. Vesi pysähtyy ja jäätyy. Se muuttuu kristalleiksi, arvaatteko miksi? Sshhh...nyt kuunnelkaa, jokin tuolla pulputtaa. Oi, se ihana puro on ja siinä virtaa vesi vallaton. Värit muuttuvat puuhisissa vihreään ja ehkä lähdemmekin metsään. Seuraamaan puron juoksua ja kevään uutta raikasta tuoksua. Kaarnapuuhisiin siis tervetuloa meillä ollaan veden lumoissa :)

Olipa kerran Naavanuppuset ja Vesi

Muuttipa syksyllä Naavanuppusiin 

pikkuiset peikot.

Nimeltänsä Lätäkköpeikot, Pisarapeikot, 

Muumipeikot sekä

kaksi pientä peikkolasta

nimeltänsä Unto ja Asta.

Peikkolapset ne tuumivat että

onpa hauskaa kun sataa vettä.

Sateesta kasvoi sieni suuri,

joka oli kuin punajuuri.

Siitä kodin me teemme oman

aivan  pikkuruisen pienen ja soman.

Täältä vettä tutkia saamme läpi vuoden,

siitä iloitkaamme nauttien.

Sataa rop, rop, rop,

sataa rop, rop, rop,

sataa aivan kaatamalla.

Pikkupeikot ne askartelivat syksyllä sienet,

toisilla suuret, toisilla pienet.

Metsässä leikkiä saamme,

vedessä keikkukaamme. 

Hiphei trallalaa

metsässä myöskin laulaa saa,

pikkupeikot verrattomat

jumppasalissa vallattomat.

Joulun tullen hiljennymme hys,

niinkuin talvella vesi on jäätynyt.

Keväällä jatkuu peikkojen retket hop hop,

kun puroo sanoo plop plop.

Auringonkehrien kirje

Auringonkehrien kirje päiväkodin asukkaille

Olemme Auringonkehrien Ketut, Oravat ja Siilit. Olemme pieniä retkeilijöitä, seikkailijoita ja luonnon tutkijoita. Tänä vuonna haluamme tutkia kaikkein tärkeintä salaperäistä ainetta, elämän lähdettä eli vettä.

Onpas mielenkiintoista tutkia veden väriä, hajua ja makua, koskea sitä ja tehdä sillä hauskoja kokeita eri vuodenaikoina; jäätymiskoe talvella ja sulamiskoe keväälllä, eikä unohdeta valmistaa vesipisaroita ja itse tehtyjä sateenkraaia, höyrystäminen on myös jännä koe. 


Päiväkodissa ei ole ollenkaan tylsää, kun saamme laulaa hauskoja lauluja kaloista, ankoista ja sammakoista, myös syksyllä on ihanaa laulaa sateesta ja tuulesta, metsänolennoista ja sienistä. Maalata vesiväreillä, askarrella ja leikkiä hauskaa "Hauki" ja "Tulva" leikkiä jumppapäivinä.

Tänä syksynä aloimme säästää vettä, aikuinen kyllä ohjaa meitä joka päivä, onpas tylsää :(. Olemme jo isoja ja osaamme itse pestä kädet vettä säästäen jopa paremmin kuin aikuiset :). 

Keskustelemme myös keskenämme, kuinka tärkeää vesi on koko maailmalle: ihmisille, eläimille ja kasveille. Suojelemme kaikin voimin vesilähteitä eli ei heitetä roskia veteen eikä rannoille. 

Ai, unohdimme kertoa, että lähdemme myös tutkimusretkelle purolle ja jopa Tikkurilaan joen rannalle. Onpas jännittävää, odotamme kovasti niitä retkiä.

Terveisin,

Auringonkehrien pienten väki

Usvasäteiden vesimaailma

Usvasäteiden vesimaailma

Eräässä punaisessa talossa, melko ison tien varressa, asustaa useampi Usvasäde. Jos tarkkoja ollaan, niin kolmetoista Usvasädettä. Usvasäteet ovat pieniä, noin aikuisen jalan mittaisia. Usvasäteet ovat yhden ja kolmen ikävuoden välillä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Usvasäteet olisivat vauvoja. Ei suinkaan, vaan Usvasäteet ovat toimeliaita, nauravia ja innokkaita pieniä, jotka pitävät askartelusta, jumpasta, musiikista ja leikistä Usvasäteet ovat jakautuneet kolmeen pienempään ryhmään; valaisiin, mustekaloihin ja meritähtiin. Välillä Usvasäteet kulkevat näissä pienryhmissä jumpaten, leikkien ja satuillen. Pienten Usvasäteiden apureina toimivat kolme isompaa Usvasädettä. Nämä ovat jo aikuisen kokoisia. Isot Usvasäteet auttavat pieniä Usvasäteitä kaikkien mukavien toimintatuokioiden suunnittelussa. 

Eräänä kauniina alkusyksyn päivänä Usvasäteet lähtivät metsään retkelle. Metsästä löytyi kauniita keppejä. Niinpä Usvasäteet päättivät maalata ne kauniiksi, kiinnittää niihin siimaa ja siiman päähän kohon ja koukun. Yhtäkkiä Usvasäteet huomasivat, että heillähän on kädessään onget, kaiken kaikkiaan kolmetoista pientä onkea. Niinpä isot Usvasäteet päättivät, että kaikki isi- ja äiti-Usvasäteet saavat askarrella kaloja yhteisessä isojen Usvasäteiden tapaamisessa. Sitten pienet Usvasäteet pääsevät kalastamaan.

Eräänä päivänä valaat lukivat kirjaa Elmeri ja valaat sekä tutustuivat paksuun kirjaan Ikioma Itämeri. Siitäpä iso Usvasäde sai idean ja päätti pitää valaiden kokouksen. Valaiden kokouksessa pohdittiin vettä ja miten vesi liittyy Usvasäteisiin. Päädyttiin siihen, että Usvasäteet voisivat vaikka askarrella veteen liittyviä eläimiä, maalata vettä tai laittaa vettä säilöön ämpäriin. Niinpä jokainen Usvasäde saa askarrella oman pienryhmänsä merkin, joka kiinnitetään ryhmään tulevaan vesimaisemaan. Se kaunistaa ryhmää yhdessä ikkuna-akvaarion kanssa. 

Kun tulee syksy ja alkaa sataa, voisi luulla, että se pistää kaikkien mielen matalaksi. Tämä on hyvin yleinen harhaluulo monen ihmisen keskuudessa, mutta meillä Usvasäteissä se ei päde. Sateen ja lätäköiden tullessa voimme askarrella värikkäitä sateenvarjoja ryhmään, sadekepit musiikkihetkille sekä hyppiä ja pomppia ulkona vesilätäköissä. Ehkäpä läheisen metsän purot täyttyvät vedestä ja metsäretkillä pääsemme tutustumaan veden villiin seikkailuun. 

Entä sitten, kun koittaa talvi ja tulee kylmä? Palelevatko Usvasäteet viluissaan ja itkevät suruissaan. Eivät tietystikään! Talvihan on parasta aikaa tutustua veden eri olomuotoihin. Mitä tapahtuu, kun vettä laittaa ämpäriin yön yli? Entäpä, jos veden sekaan sekoittaa muutaman tipan punaista väriä? Entä, kun kevätaurinko lämmittää, miten käy lumelle? Moniin ihmetystä ja kummastusta herättävään asiaan saa pienet Usvasäteet vastauksen talven aikana. 

Usvasäteet nauttivat nukkumisesta. Päivässä Usvasäteet nukkuvat ja lepäilevät vähintään tunnin ajan. Muuten ei jaksaisi leikkiä ja touhuta niin paljon. Siksi talven aikana Usvasäteiden nukkari muuttuu lämpimän huurteiseksi napajäätiköksi, jossa jääkarhut, pingviinit ja napaketut seikkailevat. Samaan aikaan lumihiutaleet leijuvat hiljalleen ulkona ja nukkarin katossa. 

Keväisen auringon lämmittäessä napajää sulaa ja maisema vaihtuu eläinten keitaaksi. Sinne voivat norsu, krokotiili ja virtahepo tulla vilvoittelemaan kuumana päivänä. Silloin, kun kevätsade yllättää, taivaalle saattaa ilmestyä sateenkaari. Ja ehkäpä vuoden aikana Usvasäteet pääsevät rentoutumaan ja rauhoittumaan omalle kotisaarelle…

Veden leikki salaperäinen

Asuipa kerran Leinelän päiväkodissa Leinelän henki. Henki piti hyvää huolta päiväkodin lapsista ja aikuisista. Hengestä oli mukavaa seurata päiväkodin tapahtumia ja kuiskia ideoita kaikkien korviin. Henki oli kuullut Ekoteko-kilpailusta ja se innostui veden teemasta. Henki puhutteli kasvattajia ja sai kaikkien mielenkiinnon vedestä sekä sen liittämisestä lasten kanssa työskentelyyn heräämään, niinpä päiväkoti päätti jo keväällä 2015 osallistua tähän kilpailuun. Kesän aikana ajatukset vedestä ja vesimaailmasta itivät kasvattajissa ja syksyllä kaikki olivat valmiita sukeltamaan tähä mielenkiintoiseen maailmaan.

Yhdessä päätimme, Leinelän henkeä kuunnellen, lähestyä aihetta lapsen, mielikuvituksen, tarinan, sadun sekä leikin kautta. Näin ollen veden teema toteutuu Leinelän päiväkodissa nimellä: "VEDEN LEIKKI SALAPERÄINEN".

Leinelän henki nautti tapahtumien kulun seuraamisesta. Kaikki päiväkodin seitsemän lapsiryhmää, pienistä taaperoista isoihin esikoululaisiin, lähtivät innokkaasti toteuttamaan omaa vesi-projektiaan. Kaikkien mieli oli avoin ja positiivinen, kaikkea olisi mahdollista ja luvallista kokeilla ja testata. Leinelän henki oli iloinen huomatessaan, ettei kukaan alkanut murehtimaan esteitä näille vesielämyksille. Hengestä tuntui aivan kuin se olisi päässyt osalliseksi mukaan leikkimään seitsemän erilaiseen vedenalaiseen satuun ja tarinaan. Sinullakin on nyt mahdollisuus kokea sama. Katsoa, miltä seitsemän tarinaa veden leikistä salaperäisestä näyttää, tuntuu ja kuulostaa.